Alkaakohan tässä jopa lähestymään ne vuodet, kun tätä numeroa ois sosiaalisesti hyvä gatekeepata. Toisaalta isobroidi lähetti aamulla viestin "onnea! ei se vanheneminen toimi niin kauan, kun sitä ei mieti" – ja niinhän se on vähän kaikessa: asiat safkaa mieltä ja jaksamista silloin, kun niille antaa liikaa tilaa. Ei siis sillä, ettäkö olisin ressannut vanhenemista enää 25. vuoden jälkeen, mutta tässä on jälleen yksi asia vähemmän, mitä enää pohdiskelen kummosemmin. Katotaan sit kolmansien pyöreiden kohdalla, mutta onhan tää vuosien räkkääminen kuitenkin aika siisti etuoikeus. On myös niin kiva kokea ja tuntea se, miten ikä tuo mukanaan tietynlaista ymmärrystä itsestä, prioriteeteista ja oman suuntavaiston kehittymisestä. Hassua miten sitä joskus kuvitteli, että elämä alkaa stannaamaan kakskymppisten paremman puolen jälkeen. Ehkä se rauhoittuu tietyiltä osin, mutta koen silti, että oon ollut nyt moniulotteisempi ja viisaampi tekemään parempia valintoja sen eteen, että elämä rullaa nimenomaan sujuvammin – eikä todellakaan seiso paikallaan. Tässä on tosi jees olla!